Tammikuun 23. päivä oli kiinalaisessa kalenterissa vuoden ensimmäinen päivä - silloin alkoi lohikäärmeen vuosi. Keskiyöllä vuoden vaihtuessa ilotulitusraketit valaisivat Pekingin taivaan. Katsoipa mihin suuntaan hyvänsä, niin puolen tunnin ajan näki jatkuvaa rakettien värikästä räiskyntää. Se tosiasia, että raketit olivat yksityisten ihmisten ostamia, kertoo osaltaan kaupungin vauraudesta.

Itse asiassa Pekingin kadut ovat tähän aikaan hiljaisia. Suurin osa muualta kaupungissa työssäkäyvistä on palannut kotikaupunkeihinsa, joten tiet ja julkinen liikenne eivät ole niin kansoitettuja kuin yleensä. Matka, joka yleensä kestäisi noin tunnin taksilla, saattaisi taittua 30 minuutissa.

Uudenvuodenpäivänä ihmiset mittaavat ystäviensä määrän tekstiviesteinä saamistaan uudenvuodentoivotuksista.

Ajan mittaaminen on sidoksissa kulttuuriin. Minulle uusi vuosi alkaa tammikuun ensimmäisenä päivänä, ja koska aurinkokalenteria käytetään useimmissa järjestelyissä Kiinassa, oletin, että sama pätee myös kiinalaisiin työtovereihini. Mutta sitten sain viestin työtoveriltani 23. tammikuuta: "Nyt vuosi 2012 on todella alkanut."

Globalisaation Kiinaan tuomista muutoksista huolimatta on hyvä tietää, että Kiina aikoo edelleen olla Kiina! Ja kuka tietää, ehkäpä vielä jonakin päivänä mekin tulemme viettämään kiinalaista uutta vuotta omassa maassamme.